Lähihoitajat työskentelevät hyvin erilaisissa sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä. Yksi työskentelee päiväkodissa lasten kanssa, toinen suun terveydenhoidon parissa, vaikka julkisuudesta saakin lähinnä sen kuvan, että kaikki lähihoitajat tekevät vanhustyötä. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta oleellisen osan muodostavat osaamisalaopinnot, joiden perusteella opiskelijan tuleva erikoistuminen määräytyy. Osaamisalaopintoja voi myös palata täydentämään valmistumisen jälkeen, jos haluaakin vaikka suuntautua toiselle sektorille.

Ammattiopisto Liviassa opiskeleva lähihoitaja voi suuntautua viiteen eri osaamisalaan: ikääntyvien hoito ja kuntoutuminen, lasten ja nuorten kasvatus ja hoito, mielenterveys- ja päihdetyö, sairaanhoito ja huolenpito tai vammaistyö.

Tuore lähihoitaja Pasi kertoo haastattelussa, miten päätyi alanvaihtajana sosiaali- ja terveysalalle.

Ihmisten kohtaaminen veti sosiaali- ja terveysalalle

Pasi Kaukonen valmistui lähihoitajaksi Liviasta keväällä 2022. Hän suoritti sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalla.

Ennen lähihoitajaopintoja Pasi työskenteli postinkantajana yli kolmekymmentä vuotta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana postityössä on tapahtunut paljon muutoksia ja koko Postikin muutti välillä nimensä. Pasi ei pitänyt enää postinkantajan työtä mielekkäänä, kun alalla alettiin puhua jopa palkanalennuksista.

– Kai sitä on hyvä myös kerran kolmessakymmenessä vuodessa työpaikkaa vaihtaa, Pasi naurahtaa.

Kun Pasi alkoi pohtimaan, mikä ala tai millainen työ häntä voisi kiinnostaa, ihmisten kohtaaminen nousi keskeiseksi teemaksi. Pasi on tehnyt pitkään musiikkia ja tavannut paljon erilaisia ihmisiä niin keikkojen yhteydessä kuin postinkantajanakin.

– Ihmisten kohtaaminen on minulle tärkeä juttu. Myös siskot ja vaimo kannustivat sotealalle.

Pasi aloitti opinnot alkuvuonna 2020 ja suoritti lähihoitajan koulutuksen siis vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa.

– Pääsin ensimmäisenä kesänä työskentelemään kehitysvammaisten ja autististen parissa Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskukseen (KTO). Lopulta tein siellä tutkinnon loppuun oppisopimuksella.

Pasi on myös muusikkona keikkaillut kehitysvammaisten hoitolaitoksissa, minkä takia aiheen pariin suuntautuminen tuntui sopivalta. Lääke- ja hoitotyötä hän ei pitänyt niin kiinnostavana. Pasi teki opintoihin kuuluvia työelämässä oppimisen jaksoja myös vanhusten ja lasten parissa.

– Kun tulee uutena alalle, ei voi tietää mitä kaikkia työmahdollisuuksia on, joten kannattaa opintojen aikana tutkia eri vaihtoehtoja. Työelämäjaksot antavat siihen hyvän mahdollisuuden.

Aikuisopiskelijana katsoo opintoja uudella tavalla

Ammatillisen koulutuksen pariin voi nykyään hakeutua oikeastaan minkä ikäisenä tahansa. Se tarkoittaa, että samoissa ryhmissä on usein paljon eri-ikäisiä opiskelijoita, joilla on kaikilla henkilökohtaiset opintopolut.

– Minusta Liviassa on ollut helppoa opiskella. Opettajista on tullut positiivinen kokemus, he vastaavat kaikkiin kysymyksiin nopeasti ja ovat tukena ja apuna. Ei ole joutunut murehtimaan turhaan. Yksilöllinen huomiointi on ollut hienoa ja se, että koululle mennessä kysytään, että mitä kuuluu.

Aluksi Pasia mietitytti, miten opiskelu pitkän tauon jälkeen sujuu. Alkuun hän käytti esimerkiksi kirjoitustehtäviin paljon aikaa ja panosti tekemiseen.

– Sitten aloin tykkäämään niistä, kun koin, että onnistuin. Peruskoulun todistuksessani oli vitosia ja niin on nytkin, mutta se tarkoittaa vähän eri asiaa! Opinnoissa onnistuminen tässäkin iässä antaa hyvää itsetunnon kohotusta. Aina voi kehittää itseään myös aikuisena ja peruskoulun lopputodistus ei määritä loppuelämää. Opintopolkuja löytyy tosi monenlaisia.

Yksi merkittävä tekijä aikuisena opiskellessa on rahoituksen järjestäminen. Oppisopimus on helppo ratkaisu, sillä se on opiskelijalle maksuton, minkä lisäksi työstä maksetaan palkkaa.

– Minulle oli tosi hyvä yhdistelmä, että tein perinteisiä opintoja ja lopuksi oppisopimuksen. Pääsin näkemään monta eri tapaa tehdä opintoja aikuisena. Opiskeluvuosiini mahtui koronakin ja sen tuoma etäopetus. Pieninä määrinä se sopii, mutta pelkkä etäopetus ei tällä alalla toimi.

Pasi kannustaa asiaa vähääkään pohtivia opiskelujen pariin:

– Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ikä ei ole ratkaiseva tekijä alalle kouluttautumisen kannalta, sillä myös elämänkokemus tuo arvokasta osaamista. Koulutuksessa on myös paljon kyse soveltamisesta. Oma kiinnostus auttaa, olen itsekin paljon lukenut ja tutkinut ihmisen mieltä. Mielestäni koulutus on antanut hyvät eväät työhön ja työssä ollessa tulee usein pohdittua, että mites tämä koulussa opetettiinkaan.

Tulevaisuus näyttää Pasilla valoisalta.

– Kesällä teen soittokeikkoja ja palaan jälleen elokuussa KTO:lle. Se tuntuu hyvältä paikalta ja siellä on hyvä henkilökunta. Etenkin tässä iässä hyvä kemia ja sujuvat työaikajärjestelyt ovat tärkeitä.

Lähihoitajalla on monipuolinen työnkuva, johon voi itse vaikuttaa

Lähihoitajan työstä saa usein julkisuudessa liian yksipuolisen kuvan, sillä todellisuudessa lähihoitajat työskentelevät monissa muissakin tehtävissä kuin vanhusten hoitamisen parissa.

Pasi suoritti osaamisalaopintonsa mielenterveys- ja päihdetyön parissa. Se tarkoittaa, että hän on erikoistunut nimenomaan mielenterveys- ja päihdetyössä vastaantuleviin kysymyksiin ja haasteisiin. Kentällä on nyt kova tarve ammattiosaamiselle.

– Korona-aika on lisännyt taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, ihmisillä on ollut haasteita työn kanssa, korona on myös aiheuttanut paljon liikkumattomuutta. Myös nuorten parissa mielenterveysongelmat on kasvussa. Näen, miten kaikki kytkeytyy samaan.

Mielenterveys- ja päihdetyön saralla tehtävät ovat monipuolistuneet merkittävästi viime vuosien aikana, eikä ymmärrys aihepiiristä ei enää rajoitu vain monin tavoin elämästä syrjäytyneiden ongelmiin. Aiheesta myös keskustellaan paljon enemmän.

– On tajuttu, että mielenterveysongelmia on monenlaisia, ja myös hoitoa on monenlaista. Julkinen keskustelu on tehnyt hyvää. Burnout ei enää hävetä. Nykyään uskalletaan puhua ja siitä ei tuomita niin kuin aiemmin. Merkittävä osa työstä tehdään ennaltaehkäisevän toiminnan parissa. Siellä kaivataan lisää resursseja ja osaavaa henkilökuntaa.

Omassa työssään kehitysvammaisten parissa Pasi nauttii siitä, että pääsee tekemään töitä monisyisten asioiden kanssa.

– Olen omasta mielestäni ollut avarakatseinen aiemminkin, mutta nyt ajatus on laajentunut huomattavasti ja olen oppinut ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja toimimaan heidän tavoillaan. On hienoa huomata, miten oma työ on tärkeää. Sillä on merkitystä, kuinka kohtaan asiakkaan ja miten omalla läsnäolollani voin vaikuttaa asiakkaaseen. Asiakas hakee turvaa minusta ja oma rauhallisuuteni auttaa häntä. On myös kiehtovaa huomata, että pystyy esimerkiksi kohtaamaan väkivaltaisen asiakkaan ja selvittämään hänen tilanteensa.

Pasia motivoi ennen kaikkea hyvä yhteishenki työpaikalla, asiakkaat ja se, että ymmärtää oman työpanoksensa tärkeyden. Sosiaali- ja terveysalan työtaisteluja hän on seurannut ymmärtäväisenä.

– Palkkoja on yritetty nostaa monta vuotta, joten palkankorotukset ovat oikeutettuja. Alan houkuttelevuus jatkossa pistää mietityttämään, sillä se, että työntekijät joutuvat taistelemaan oikeuksistaan, heikentää alan mainetta. Itselleni palkka ei kuitenkaan ole tärkein tekijä, vaan tärkeämpää on vakituinen tulo, hyvä työporukka ja hyvä henkilöstöjohtaminen.

Pasi uskoo, että pysyy sosiaali- ja terveysalalla työuransa loppuun saakka.

– Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että on ammatti taskussa ja hyvillä mielin lähden katsomaan mitä loppuelämä tällä alalla tuo tullessaan. Musiikin tekemisessä on paljon samaa kuin tässä: kun antaa ihmiselle jotain niin siitä tulee itsellekin hyvä mieli! Jos keikkailisin vain rahan takia, voisin yhtä hyvin tehdä jotain muutakin.

Kiinnostuitko? Tutustu Livian opintotarjontaan sosiaali- ja terveysalalla!